Kuluva kesä on mennyt enempi muiden harrastusten parissa; lähinnä matkailuvaunun kanssa reissatessa ja muuten vain oleillessa. Alkukesän viileys ei paljon innostanut ajelemaan, mutta heinäkuun lopulla, toiseksi viimeisen kesälomaviikon perjantaina, lähdin kesän tähän mennessä pisimmälle ajelulle.
Reitti näkyy tästä kartasta (on muuten kätevä tuo Google Maps tällaisten karttojen tekemiseen; ajoreittituloste oli mukana joten harhaan ajamisen välttäminen on enää sisälukutaidosta kiinni):
Oulusta Utajärvelle pääsisi nopeammin valtatie 22:ta pitkin, mutta joen pohjoispuoli on paljon kivempi. Tie on kapeampi ja mutkaisempi, ja liikennettä on vähemmän. Siirryin pohjoispuolelta eteläpuolelle pienen Pällin voimalaitoksen kohdalla.
Voimalaitoksen jälkeen edessä oli matkan ensimmäinen soratiepätkä - 7,1 km - hiljaisella vauhdilla sekin meni Vespalla suht kivuttomasti.
Lounastauko Utajärvellä ja sitten taas pikkutielle. Kormuntie - 13,1 km - on enimmäkseen sorapintaista, mutta liikenne on kuitenkin järjestänyt ne pahimmat kuulalaakerikivet pois ajourista, eikä tämäkään sorapätkä tuottanut vaikeuksia.
Kahvitauolle löytyi hyvä paikka, kun ajoin kuvassa näkyvää metsätietä muutaman kymmenen metrin päähän isommasta tiestä. Kuivan kangasmetsän tuoksu on yksi niistä asioista, joita aina talvella kaipaan ja joista kesällä nautin täysin siemauksin. Tuohon olisi voinut vaikka jäädä telttailemaan.
Kylmälän kylässä oli seuraavan tauon aika: Kyläkauppa Satumaasta ostin jäätelön - mieluusti olisin ostanut jotain paikallisen leipomon leipääkin kotiin viemisiksi, mutta eihän tuolla ollut muuta kuin niitä samoja muoviin pakattuja känttyjä kuin kaikissa muissakin kaupoissa. Silti käymisen arvoinen paikka; näitä oikeita kyläkauppoja kun ei Suomessa enää liiaksi asti ole.
Kestilän jälkeen matka jatkui kohti Uljuan tekojärveä, jonka rannassa pysähdyin katsomaan, miltä järvi näyttää tästä harvemmin nähdystä kuvakulmasta. Paikalla oli pieni venevalkama laitureineen ja moottorikelkkareittikartta sekä nuotiopaikka. Uljuan tekojärvi lienee monille nelostien matkaajille tuttu järven länsipään levähdyspaikasta ja siellä kesän 2009 alussa avatusta kioskista, josta saa hyviä ohukaisia ja raparperihilloa.
Lämpöä riitti. Vaikka ajopuvun alla oli vain minimimäärä vaatetusta, hikoilin koko matkan kuin saunassa ja tankkauspaikaksi valikoituneen Pulkkilan "Stop and Go" St1-aseman pihalla oli paras tuulettaa vaatetusta kahvitauon ajan.
Minimipätkä nelostietä riittää ja ennen Sipolan kylää siirryin taas pikkutielle; lähdin ajamaan Siikajoen länsipuolista Jylhänrannatietä kohti Rantsilaa. Lehemät katselivat ihmeissään ohi kulkevaa pärryytintä. Yhden viljapellon kulmalta löytyi maatalouskoneena elinkaarensa loppupäiviä viettävä vanha neliveto-Sisu.
Tässä kohtaa katselin toiveikkaana taivaalle kertyviä pilviä kuvitellen, että ne toisivat vähän helpotusta 25 asteen tuntumassa pyörivään lämpöön - katin kontit: loppumatkasta mittari kipusi vielä 28 asteeseen.
Pattijoella pysähdyin vielä syömään ja loppumatkan tein rantareittiä eli Siikajoen kautta. Tiellä 813 on pitkä tietyö, joka sisältää muutaman aika ikävän sorapintaisen pätkän. Vastineeksi Pattijoen puoleisessa päässä on pitkät pätkät aivan uutta asfalttia, jota kelpaa ajella.
Viimeisimmät kommentit