Iso Vaalee -kirjan kirjoittaja Petri P. Pentikäinen järjesti rautatieharrastajille mahdollisuuden lähteä Vartiukseen katsomaan Dr16-vetoisten malmijunien liikennöintiä elokuisena perjantaina. Tämä lajihan on sittemmin kuollut sukupuuttoon, kun radan sähköistyksen myötä pellettijunat saivat keulilleen Marsuja.
Muut matkalaiset tulivat etelästä tai Kainuusta; minä olin ainoa, joka lähti mukaan Oulusta. Ennen bussin lähtöä oli aikaa kuvata Oulun rautatieaseman varhaisaamuista hiljaiseloa. Näin aamutuimaan ei autovaunuja ole paikalla yhtään; niitä tulee sitten yöjunien matkassa.
Oulusta pääsee Helsinkiin linja-autollakin.
Koiviston Auton BUSsitehtaan tuotteiden eli Kabus-pikavuorobussien kaksi uusinta sukupolvea vierekkäin, tällä kertaa Kuopion Liikenteen väreissä.
Pohjolan Turistiauto vei minut ja toisen Oulusta lähteneen matkustajan Kainuuseen.
Tiimarin myymäläauto somisti huoltoaseman pihaa Vaalassa.
Sitten asiaan. Tässä ollaan Arolan liikennepaikalla (joka sekin on kauko-ohjauksen myötä muuttunut miehittämättömäksi) odottelemassa Oulun suunnalta saapuvaa tyhjää pellettijunaa.
Gentlemen, start your cameras! Lähestyvän junan ääni kuuluu jo.
Sieltä se tulee.
Miehet sillalla kuin lintubongarit.
Sinne menee. Vartiukseen on vielä matkaa.
Vartiuksessa. Tyhjä runko on saatu perille ja uusi otettu kyytiin. Matka kohti Oulua ja edelleen Raahea alkaa.
Venäläisissä pellettivaunuissa on ainakin kahta erilaista laitakorkeutta.
Tässä ollaan niin lähellä Venäjän rajaa kuin on luvallista mennä. Liekö muuten tarkoituksella tuon kieltokilven kädessä huomiota herättävän pitkä keskisormi?
Puutavaraa Vartiuksen kautta kulkee myös melkoisesti.
Edellisellä viikolla oli käynyt ikävästi: kaksi Dr16-nippua oli törmännyt toisiinsa ilmeisesti inhimillisen erehdyksen vuoksi väärässä asennossa olleen vaihteen takia. Vauhtia ei ole paljon ollut, mutta kun massaa on tarpeeksi, vääntyy paksukin rauta.
Järeä veturi vaatii järeän seisontajarrun.
Vartiuksessa näkyy toimivan myös uusrikkaille ökyautoja tuova yritys, jonka varastoalueelta kuva tässä.
Palataanpa taas asialinjalle. Tässä uusi veturinippu asettautuu valmiiksi odottamaan pellettikuormaansa.
Vaunuja odoteltaessa oli aikaa napata vielä muutama lähikuva.
Sitten siirryttiin Härmänmäkeen, jossa on koko reitin raskain nousu. Junaa odotellessa ehti kuvata kallioleikkausta, jossa rata kulkee.
Itse junasta on pieni videonpätkä alempana; sitä ennen vielä pari kuvaa. Tässä matkanjohtaja sekä vuokrabussi.
Ennen kotiinpaluuta ehdin kuvata vielä yhden matkustajajunan Paltamossa. Kun on koko päivän viettänyt Dr16-kaluston äärellä, tuntuu Deeveri jotenkin vaatimattomalta... vaikka upea veturi sekin on.
Tuolloin, elokuussa 2006, en vielä omistanut videokameraa. Pienellä Casiollani pystyin kuitenkin ottamaan 30-sekuntisia pätkiä, jotka eivät resoluutiolla elvistele, mutta Dr16:n upeat äänet sain silti talteen. Tässä tyhjä juna ohittaa Arolan.
Täysi juna lähtee Vartiuksesta. Taajuusmuuttajien ujellus on selvästi kuultavissa jokaisen veturin kohdalla.
Vihellysnäyte Veli Venäläisen veturista.
Ja lopuksi Härmänmäkeen. Lähestyvän junan havaitsi ensiksi veturien tuulettimien huminasta, joka täydentyi junan lähestyessä dieselien murinalla ja pyörien äänillä. Nyt tästäkin solahdetaan Marsuvedolla huomattavasti nopeammin läpi.
Kommentit